Ja ompelukausi jatkuu. Kävi niin, että tilasin pellavakangasta nettiliikkeestä (kankaita.com) housuja varten. Saatuani kankaan, totesin, että kivannäköistä ja varmasti laadukastakin, mutta housukankaaksi liian karkeaa. Harmi sinällään, kun olisin uusia housuja vailla. Noh, aina ei voi voittaa. Mutta eihän hyvää kangasta hukkaan laiteta, kun sitä oli ostettu hyvänmittainen palanenkin. Päätin rakentaa itelleni tunikan. Peruspohja sujui yllättävän hyvin: nyt meni kumpikin hiha oikeinpäin, eikä mitään tarvinnut ratkoa auki eli kehitystä on tapahtunut  (until next time...). Saumurilla sai surauteltua nopeasti ja mukavasti yksinkertaiset saumat. Katselin tummansävyistä tunikaa ja mietin, että annetaanko olla näin ja päättelen vain helman ja hihojen suut: voi sitten eri värisillä asusteilla muuttaa kokonaisuutta. Kangaspinkkaani ihan toista projektia varten penkoessani hamusin käteeni herkän liilan värisen silkkikankaan. Mallailin sitä tumman pellavan kanssa ja totesin, että sopisivat kivasti yksiin. Sitten alkoi ilman pidempiä pohdintoja hörsöily. Helmareunaan ilmestyi silkkiä ja valkoista pitsiä, hihansuihin silkkiä ja  ompelinpa kaiken kukkuraksi mukaan vielä tyttömäisen vintage-rusetinkin. Olin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että olin tehnyt peruskaavojen rinnalle jotakin omaa ja uutta. Samalla mietin, että kun ompelutaidon kehittämisen yksi lähtökohta oli se, että voi tehdä itsensä näköisiä vaatteita, niin nyt ei ehkä ihan jackpotia tullut, mutta käyttökelpoinen vaatekappale kumminkin :)