Laitanpa viime vuoden puolella toteuttamani tauluprojektini tänne, koska nyt en ole saanut juuri mitään luovalla rintamalla aikaiseksi. Elämä ja arki on nyt mennyt perusasioiden kanssa selviämisessä.

Viime vuonna teimme pintaremonttia olohuoneeseen ja ostimme uuden sohvan. Meillä oli aikaisemmin sohvan yläpuolella Ikeasta ostettu suuri seepian ja harmaan sävyinen taulu Pariisin cityscapesta, joka sopi kauniisti yksiin vaalean harmaan seinän ja vaalean sohvan kanssa. Remontin myötä halusimme tuoda enemmän värirohkeutta kotiimme ja Pariisi-taulu siirtyi makuuhuoneeseen, jossa saavat harmaan sävyt jatkaa eloansa kaikessa koskemattomuudessaan. Pohdin uuden taulun teettämistä taiteilija-ystävälläni, mutta ajattelin, että sisustus ja ennalta-asetetut värikartat eivät ole taiteilijalle välttämättä mielekäs ja oikea lähtökohta alkaa luoda taideteosta, johon on puristettu sydänverta, revitty selkänahkaa, valutettu inspiraation kyyneliä, tuskaa ja ekstaasia. Miksipä en yrittäisi tehdä sisustustaulun virkaan itse jotakin?

Koska riittävän suurta yksittäistä kanvaasipohjaa ei löytynyt, päädyin ostamaan 3 samankokoista pinkopohjaa. Ensin vetelin pörrötelalla eri sävyisiä akryylimaaleja reiluin vedoin tauluille ja sain samalla tehtyä pientä pintastruktuuria. Mietin, jätänkö taulut pelkistetyiksi väripilkuiksi vai teenkö niihin joitakin yksityiskohtia. Näyttivät yksinään valjuilta, joten työstäminen jatkui...

Aikaisemmin seinämaaleja- ja pintoja suunnitellessani olin törmännyt kauniiseen sabluunaan, jota olisin halunnut käyttää yhden suuren seinän kuviointiin, mutta aikaisemman sabluunakuviointikokemukseeni pohjaten, tiesin, että urakka on todella iso ja vaativa. Samoin ajattelin, että kaunis ja koristeellinen kuvio, joka pienellä pinta-alalla on viehättävä, voi isommalla seinällä muuttua mauttomaksi, hallitsevaksi ja ajan mittaan alkaa todella häiritä. Summa summarum: tuo sabluuna soveltuisi hyvin taulujen kuviointiin. Kiinnitin päivän kuivuneisiin taulujen maalipintoihin sabluunan ja levitin runsaasti Vivan valkoista Relief-papier pastaa sabluunan päälle palettiveitsellä, annoin olla pienen tovin ja irroitin sabluunan pois. Täytin pastalla vain osan sabluunan kuvioista, koska halusin, että jokaisesta taulusta tulee yksilöllinen ja että kuvioinnin lisäksi näkyvillä on myös pelkkää akryylimaalipintaa.

Kun pasta oli kuivunut hieroin pieniä yksityiskohtia Maya gold-väreillä ja lisäsin pastamaista Goldfinger-kultamaalia taulujen reunoille ja kevyesti pyyhkäisten taulujen päälle.

Yhden taulun tein hieman eri tekniikalla: relief-pastan kuivuttua maalasin kerroksen akryylimaalia päälle, annoin kuivua ja tämän jälkeen hioin pastakuvion esiin. Tällä tavoin kuviosta tuli kuluneen (distress) näköinen. Itse olin tyytyväinen siihen, että olin kokeillut uutta tekniikka, mutta lopputuloksena pidin enemmän kahdesta muusta taulusta. Mieheni nimesi sen sijaan lempparikseen juuri tämän kuluneen näköisen taulun. Lopputulokseen olen tyytyväinen: taulut ovat yksilöllisen näköisiä ja mielestäni niistä tulee esiin myös hyvällä tavalla itse tehty look. Mun tyylini ei ole loppuun asti huoliteltu, vaan haluan, että siinä on mukana jonkin verran rosoisuutta ja epätäydellisyyttä. Ensimmäinen alapuolen kuvista on otettu talvella ja toinen tässä kesän korvalla: näyttää värisävytkin aika erilaisilta riippuen siitä, onko sähkön vai luonnon auringon luoma valaistus :)